Jos historian roskakoriin voisi suoraan heittää yhden tapaamisen, Trumpin ja Zelenskyn kohtaaminen Valkoisessa talossa ansaitsisi paikkansa siinä heti. Se oli kuin katsoisi häiriintynyttä tosi-tv-jaksoa, jossa yksi mies yrittää puolustaa maataan ja toinen miettii, kuinka tästä saisi hyödyn irti – ja mieluiten niin, ettei Putinille tule paha mieli.

Muistatko ajan, jolloin lapset eivät olleet perheen jumalia, joiden tahtoa noudatettiin pelonsekaisella kunnioituksella? Kun ei tarkoitti ei, eikä neuvottelunavausta? No, nykyään kasvatus on kuin yritys operoida ydinkärkeä ilman koulutusta – jokainen virheliike saattaa laukaista elinikäisen trauman.

Oletko koskaan miettinyt, mitä tapahtuu jalkojesi alla, kun kävelet Helsingin kaduilla? Meille kerrotaan, että siellä on metroasemia, parkkihalleja, varastotiloja ja väestönsuojia – mutta mitä jos todellisuus on paljon synkempi ja laajempi kuin viralliset selitykset antavat ymmärtää?

Oletko koskaan miettinyt, miksi ylipaino on räjähtänyt käsiin, vaikka tietoa terveellisestä elämästä on enemmän kuin koskaan? Onko tämä vain ihmisten omaa laiskuutta ja heikkoa itsekuria, vai voisiko taustalla olla jotain paljon suurempaa? Pysähdy hetkeksi ja mieti: kuka hyötyy siitä, että kansakunta kasvaa sivusuunnassa samalla, kun se voi yhä huonommin?

Meille on koko elämämme ajan kerrottu tarinaa vapaasta ja itsenäisestä Suomesta, mutta mitä jos kaikki onkin ollut pelkkä harha? Mitä jos päätökset Suomen tulevaisuudesta on tehty jo kauan ennen kuin yksikään meistä pääsi edes äänestämään?

Kuvassa täysin filtteröimätön lastenhoitaja, joka ei enää erota unta todellisuudesta. Hän tuli töihin aamulla vielä ihmisenä, mutta nyt, kahdeksan tunnin sodan jälkeen, hän on lähinnä hermovaurioilla varustettu kuori entisestä itsestään. Silmäkulmassa nykii pieni tic, joka ilmestyi siihen joskus viidennen "Mä en jaksa enää!" -raivokohtauksen kohdalla, eikä ole lähtenyt pois sen jälkeen. Ympärillä on elävä helvetti: lattialla kymmenen lasta kiljuu kuin pieniä apinoita, yksi pureskelee sandaalia, ja jostain kuuluu epämääräinen ääni, joka kuulostaa siltä, että joku koettaa juoda liimaa. Tänään on taas se päivä.

Autismi on ilmiö, josta moni luuleekin tietävänsä, mutta harva ymmärtää sen todellista ydintä. Se on kuin ohjelmistopäivitys, jonka suurin osa ohittaa, koska ohjeet jäävät lukematta.

Jos olet koskaan miettinyt, miten lyhyessä ajassa voi saavuttaa täyden sekasorron, vastaus löytyy Finnairin Helsingin ja Tallinnan väliseltä lennolta. Matka, joka kestää alle puoli tuntia, onnistui muuttumaan ilmataisteluksi, jossa jopa lentoyhtiön kahvikärryt jäivät kakkoseksi.

Vuonna 2025 elämme maailmassa, jossa teknologia on vienyt meidät kuuhun, tekoäly kirjoittaa runoja ja ihmiset voivat kommunikoida tuhansien kilometrien päästä hetkessä. Mutta yksi asia on selvästi liian vaikeaa: kellotaulun lukeminen.

Petos. Se on läsnä jokaisessa sopimuksessa. jokaisessa hymyssä ja jokaisessa lauseessa, joka alkaa "Luota minuun." Se on ihmiskunnan vanhin ja arvostetuin taito – jos emme lasketa kivien heittämistä. Petos ei ole vain virhe järjestelmässä; se on järjestelmä. Mikään ei pyöri ilman, että joku jossain huijaa, valehtelee tai jättää kertomatta sen yhden pienen yksityiskohdan, joka muuttaa kaiken.

Kun uutinen Applen Apple Watch -rannekkeiden sisältämistä PFAS-kemikaaleista levisi, moni hieraisi ranteessaan olevaa älykelloa miettien: "Onko tämä terveydelleni vaarallista?" Mutta todellinen kysymys ei ole pelkästään kemikaaleista tai niiden vaikutuksista, vaan siitä, mitä tämä tapaus paljastaa teknologiasta, taloudesta ja tavastamme elää maailmassa, jossa nopeus ja mukavuus ovat ohittaneet harkinnan ja vastuullisuuden.