NYKYAJAN VANHEMMUUS

Muistatko ajan, jolloin lapset eivät olleet perheen jumalia, joiden tahtoa noudatettiin pelonsekaisella kunnioituksella? Kun ei tarkoitti ei, eikä neuvottelunavausta? No, nykyään kasvatus on kuin yritys operoida ydinkärkeä ilman koulutusta – jokainen virheliike saattaa laukaista elinikäisen trauman.

Nykyvanhemmuus on kuin huono komedia, jossa vanhemmat ovat orjia ja lapset diktaattoreita, joille ei koskaan ole sanottu ei. Jos muksu haluaa jäätelöä ennen aamupalaa, hän saa sen, koska muuten henkinen kehitys vaarantuu ja lopputuloksena on some-postaus siitä, kuinka vanhemmuus on niin rankkaa. Jos lapsi haluaa heittää leluja ruokakaupassa ja kirkua kuin riivattu, vanhemmat eivät puutu tilanteeseen, koska lapsen tunteiden tukahduttaminen voisi johtaa siihen, että hänestä ei tule luovaa yksilöä. Paitsi että maailmassa ei ole yhtään luovaa yksilöä, joka kasvoi ilman minkäänlaista kuria – heistä tulee vain aikuisia, jotka itkevät, kun joku sanoo heille, että töihin pitää tulla ajoissa.

Moderni kasvatus perustuu siihen, että lapselle annetaan kaikki valta ilman vastuuta. Koko perhe elää pienen keisarin ehdoilla, eikä häntä saa häiritä, tai muuten kasvatuksesta tulee virheellinen ja lapsi saa ikuisen haavan sieluunsa. Muistatko, kun joskus sanottiin, että "se on vaan lapsi"? Nyt sanotaan, että "lapsi on kokemusasiantuntija", mikä tarkoittaa, että muksu, joka ei vielä osaa edes sitoa kengännauhojaan, määrää perheen ruokavalion, nukkumaanmenoajat ja lomakohteet.

Sitten ihmetellään, miksi opettajat ovat palamassa loppuun, miksi päiväkodeissa kaivataan järjestyksenvalvojia ja miksi kukaan ei uskalla enää huomauttaa huonosta käytöksestä, koska lapsen vapaus on tärkeämpää kuin yhteiskunnan toimivuus. Ja kun tämä pikku keisari kasvaa aikuiseksi, joka ei kestä vastoinkäymisiä ilman romahdusta, mietitään, missä meni vikaan. Ehkä siinä kohdassa, kun häntä ei koskaan opetettu sietämään sitä tosiasiaa, että elämä ei pyöri hänen ympärillään.

Nykyvanhemmat? He eivät kasvata lapsia – he palvelevat heitä. Ja siinä vaiheessa, kun tämä helikopterivanhemmuuden ja rajattomuuden yhdistelmä osuu täysi-ikäisyyden seinään, tulos on aikuinen, joka ei osaa edes käsitellä palautetta ilman some-purkautumista. Mutta hei, ainakin lapsella oli hyvä lapsuus, eikö?