AUTISMI

Autismi on ilmiö, josta moni luuleekin tietävänsä, mutta harva ymmärtää sen todellista ydintä. Se on kuin ohjelmistopäivitys, jonka suurin osa ohittaa, koska ohjeet jäävät lukematta.

Mediassa autismia kuvataan usein kahdella ääripäällä:

• Sosiaalisesti kömpelönä “matikkanerona”,
• tai täysin toimintakyvyttömänä yksilönä, joka uppoutuu omiin maailmoihinsa laskien vaikka värikkäitä palikoita.

Todellisuudessa autismi on monipuolinen kirjo ominaisuuksia, jotka voivat tehdä ihmisestä yhtä aikaa nerokkaan ja etäisen – tai juuri päinvastoin.

Kuvitellaan hetki: miksi arkipäiväiset tilanteet tuntuvat usein haastavilta autistisille ihmisille? Yksi syy on se, että yhteiskunta on rakennettu normaaleille, jotka usein eivät kyseenalaista vallitsevia käytäntöjä.

• Työpaikoilla arvostetaan usein kevyttä small talkia, vaikka sen logiikka on usein hämärä.
• Koulujärjestelmä palkitsee niitä, jotka osataan kuunnella ja olla hiljaa – ei niinkään niitä, jotka ajattelevat syvällisemmin.
• Sosiaaliset normit perustuvat usein perinteisiin, joiden taustalla saattaa piillä epäloogisuutta ja jopa ristiriitaisuuksia.

Autistinen henkilö saattaa ihmetellä:
"Miksi asioita tehdään näin? Eikö olisi tehokkaampaa toimia toisin?"
Tämä suora ajattelutapa on niin samalla sekä voimavara että haaste, sillä se ei sovi helposti ympäröivän kulttuurin normeihin.

Kuvitellaan keskustelu:

• Normaali tervehenkinen kysyy: "Hei, mitä kuuluu?"
• Autisti saattaa vastata: "Haluatko rehellisen mielipiteen vai jonkin kohteliaan fraasin?"

Autisteja saatetaan virheellisesti syyttää tunteettomuudesta, vaikka kyse on usein rehellisyydestä ilman turhaa sosiaalista filteröintiä.

• Jos idea ei toimi, autisti sanoo sen suoraan.
• Kun joku käyttäytyy epäloogisesti, hän kysyy, miksi asiaa ei huomauteta.
• Tehottomien prosessien kohdalla hän pohtii, miksei jo korjattu asiaa olisi.

Neurotyypillisissä ympäristöissä tämä suorapuheisuus saattaa herättää närkästystä, sillä usein pidetään tärkeänä esittää, että kaikki on hyvin – vaikka totuus olisi jotain muuta.

Monille ihmisille arkiset asiat menevät ohi nopeasti, mutta autistisille ne ovat usein syvällisiä pohdinnan aiheita.

• Huomattua esimerkiksi, kun joku muuttaa äänenpainoaan – onko siinä kenties piiloviesti?
• Pienikin ilmeen muutos herättää kysymyksiä: mitä se oikeasti tarkoittaa?
• Miksi päätökset tehdään usein tunteen, ei logiikan perusteella?

Tämä jatkuva analyysi voi tuntua uuvuttavalta, mutta samalla se on autistisen ajattelun voimavara, joka mahdollistaa syvälliset oivallukset.

Monelle autistiselle ihmiselle yksi asia voi muodostua elämän keskukseksi.
Kun intohimo iskee, se iskee täysin – olipa kyse sitten junalinjauksista, historiasta, avaruudesta, ohjelmoinnista tai vaikka tietokoneista.

• Intohimo voi olla niin erikoista, että se ei välttämättä vetoa kaikkiin.
• Tai se voi olla täysin käytännönläheistä, mikä johtaa uraauurtaviin oivalluksiin.
• Ja joskus aihe voi olla niin erikoinen, että se herättää hämmennystä ympäristössä – mutta autisti ei lopeta, ennen kuin asia on täysin käsitelty.

Tämä intensiivisyys tekee heistä usein alansa pioneereja, vaikka se toisinaan saattaa tuntua lähipiiristä kuluttavalta.

Klassinen ristiriita usein rakentuu seuraaviin piirteisiin:

Neurotyypillinen:

• Käyttää kohteliaisuuksia, joiden taustalla ei välttämättä ole syvempää merkitystä.
• Mukautuu sosiaalisiin käytäntöihin, vaikka ne tuntuisivatkin epäloogisilta.
• Suorittaa monia toimintoja tunteiden ohjaamina.

Autisti:

• Ilmaisee ajatuksensa rehellisesti.
• Kyseenalaistaa vallitsevat toimintatavat.
• Valitsee toiminnan logiikan, ei pelkkien sosiaalisten normien, ohjaamana.

Kysymys kuuluu: onko “normaali” todella se, joka sopeutuu ympäristön odotuksiin vai se, joka haastaa vanhat kaavat ja etsii tehokkaampia ratkaisuja?

Autismi ei ole sairaus, joka kaipaisi korjausta, vaan erilainen tapa ajatella, joka on usein loogisempi ja syvällisempi kuin vallitseva kulttuurimme osaa ymmärtää.
Yhteiskunta on usein rakennettu vanhoille normeille ja pintapuolisille käytännöille, mikä asettaa autistiset ihmiset jatkuvasti ristiriitaan ympäristönsä kanssa.

Todellisuudessa ilman autisteja maailma olisi rajoittunut keskitason ajattelun ja tavanomaisuuden piiriin. Ilman heidän kykyään haastaa status quo’a emme olisi saaneet uusia keksintöjä, tieteellisiä läpimurtoja tai syvällisiä analyysejä.

Seuraavan kerran, kun kohtaat autistisen henkilön, mieti – eikö olisi ehkä aika, että maailma sopeutuisi hänen nerokkuuteensa ja rehellisyyteensä?