Meille on koko elämämme ajan kerrottu tarinaa vapaasta ja itsenäisestä Suomesta, mutta mitä jos kaikki onkin ollut pelkkä harha? Mitä jos päätökset Suomen tulevaisuudesta on tehty jo kauan ennen kuin yksikään meistä pääsi edes äänestämään?
Tässä tulee se kylmäävä totuus: Suomi ei ole ollut oikeasti itsenäinen maa enää vuosikymmeniin. Kaikki alkoi jo 1990-luvulla, kun Suomea hivutettiin Euroopan unionin jäseneksi tavalla, joka ei kestä päivänvaloa. Virallinen tarina kertoo, että suomalaiset äänestivät liittymisestä kansanäänestyksessä vuonna 1994, mutta mitä jos sanon sinulle, että tuo kansanäänestys oli pelkkä näytelmä? Mitä jos jo ennen äänestyspäivää Suomi oli jo EU:n omaisuutta, eikä mitään todellista vaihtoehtoa koskaan ollutkaan?
Muistatko, miten meille luvattiin, että EU-jäsenyys tarkoittaa vain taloudellista yhteistyötä? Ei puhuttu sanallakaan, että se tarkoittaisi itsenäisyyden katoamista pala palalta. Ei mainittu, että tulevaisuudessa Suomen lait ja päätökset eivät enää olisi meidän omia, vaan EU-komission sanelemia. Ja silti – tässä sitä ollaan, täysin EU:n armoilla, ilman mahdollisuutta päättää omista asioistamme.
Mutta pahinta ei ole se, että Suomi liitettiin EU:hun – pahinta on se, miten se tehtiin. Suomi ei täyttänyt liittymisehtoja. Kyllä, luit oikein. Kun Suomea valmisteltiin euroalueeseen liittymiseen, sen talousluvut eivät olleet Maastrichtin sopimuksen vaatimusten mukaisia. Miksi se ei ollut este? Koska Suomen eliitti ja Brysselin herrat olivat jo päättäneet, että Suomi liittyy – hinnalla millä hyvänsä.
Siitä asti olemme eläneet valheessa. Meille syötetään propagandaa, jossa Suomi on itsenäinen valtio, vaikka jokainen päätös eduskunnassa perustuu siihen, mitä EU hyväksyy tai hylkää. Hallitukset tulevat ja menevät, mutta yksi asia ei muutu: suomalaisille ei anneta oikeutta päättää omasta maastaan.
Vuonna 2002 Suomi siirtyi euroon. Mitä meille kerrottiin? Että se tuo vakautta ja varmuutta. Että markka oli "epävakaa" ja "vanhanaikainen". Mutta kukaan ei maininnut sitä pientä mutta ratkaisevaa yksityiskohtaa: kun maa liittyy euroon, se ei voi enää hallita omaa rahapolitiikkaansa. Se tarkoittaa, että jos Suomi ajautuu talouskriisiin, meillä ei ole keinoja pelastaa itseämme. Päätökset tehdään Frankfurtissa, Euroopan keskuspankissa – ei Suomessa.
Kun Kreikka ajautui kriisiin, Suomi oli ensimmäisten joukossa takaamassa sen velkoja. Miksi? Koska Suomi on euroalueen pelinappula, ei itsenäinen toimija. Eikö olisi ollut reilua kysyä kansalta, haluammeko todella maksaa muiden maiden velkoja? Ai niin, mutta sehän ei ollut koskaan vaihtoehto.
Tämä kaikki paljastaa yhden pelottavan asian: Suomen EU-jäsenyys ja euroon liittyminen eivät olleet itsenäisiä päätöksiä. Ne olivat askelia kohti suurempaa suunnitelmaa – suunnitelmaa, jossa Suomi sulautetaan osaksi liittovaltiota, jossa meillä ei ole enää mitään sananvaltaa.
Miksi tästä ei puhuta? Miksi media ei kyseenalaista tätä? Koska koko suomalainen poliittinen järjestelmä on rakennettu siten, että kansa pidetään pimennossa. Kun EU-sopimuksia muutetaan, kukaan ei kysy suomalaisilta mitään. Kun uusia direktiivejä astuu voimaan, kukaan ei kysy, hyväksyykö kansa niitä.
Joka kerta, kun Suomi antaa lisää valtaa Brysseliin, se tekee sen ilman kansan suostumusta. Pienin askelin Suomea on muutettu EU:n provinssiksi – ja lopullinen tavoite? Euroopan liittovaltio, jossa Suomi on vain yksi alue muiden joukossa, ilman oikeutta itsenäisiin päätöksiin.
Oletko huomannut, miten politiikassa ei enää puhuta Suomen itsenäisyydestä? Kuinka itsenäisyys on muuttunut vanhanaikaiseksi sanaksi, jota käyttävät vain "populistit" ja "ääriajattelijat"? Tämä ei ole sattumaa. Se on tietoista aivopesua, jolla kansa saadaan hyväksymään tulevaisuus, jossa Suomi ei ole enää maa – vaan hallinnollinen yksikkö osana suurempaa kokonaisuutta.
Voiko tätä kehitystä enää pysäyttää? Jos katsot viime vuosien tapahtumia, näet, että Suomi on viety yhä syvemmälle EU:n kontrolliin ilman kansan ääntä. Olemme menettäneet oikeuden päättää taloudestamme, lainsäädännöstämme ja rajoistamme. Seuraava askel? Liittovaltio, jossa Suomi on pelkkä hallinnollinen alue – ilman omaa päätösvaltaa.
Joten kysymys kuuluu: annammeko tämän tapahtua hiljaisesti, vai onko vielä toivoa? Koska jos odotamme, että joku muu pysäyttää tämän kehityksen, se ei tule koskaan tapahtumaan.
Lisää kommentti
Kommentit