Kun Itämeri kuohuu, tiedät, että jokin muu kuin kalaparvet on liikkeellä. Tällä kertaa emme kuitenkaan puhu laittomista lohisaaliista tai ylinopeudella huristelevista rahtilaivoista – puhumme merikaapelista, joka päätti hajota keskellä syvyyksien draamaa. Ruotsin ja Latvian välinen tietoliikennekaapeli on kokenut kovia, ja luonnollisesti rikostutkinta on aloitettu. Mutta miksi? Koska Itämeren geopoliittinen shakkilauta tarvitsee aina uuden nappulan.
Ruotsin ja Latvian välinen kaapeli sijaitsee 50 metrin syvyydessä – juuri sopivasti, ettei sitä näe, mutta riittävän syvällä, että siihen törmää vain, jos oikein yrittää. Ja joku selvästi yritti. Oliko se rahtilaiva, pahantahtoinen sukellusvene vai kenties Itämeren oma vedenalainen karhu? Tähän mennessä tiedämme vain, että kyseessä oli "ulkopuolinen vaikuttaja." Kiitos, Sherlock.
Mutta älkää pelätkö! Kaapelioperaattori LVTRC vakuuttaa, että vaikka kaapeli nykii, suoratoistopalvelut toimii edelleen. Suurin huoli ei kuitenkaan ole kuluttajien tiedonsiirto – kyse on siitä, kuka rohkenee sotkea sormensa Itämeren digitaalisissa valtimoissa.
Latvian merivoimat ovat jo ottaneet tilanteen haltuun kuin ylityöllistetty lastenhoitaja. Paikalle lähetettiin partioalus, joka tarkasti Venäjälle matkalla olleen rahtilaivan nimeltä "Michalis San." Mitään epäilyttävää ei kuulemma löytynyt, mutta hei, ehkä joku unohti tarkistaa, oliko ankkurissa kaapelinpätkiä muistona.
Samaan aikaan Nato marssii näyttämölle kuin toimintaelokuvan pahis – mutta tällä kertaa "pelastajan" roolissa. Naton laivat ja lentokoneet ovat nyt tutkimassa, mitä Itämeren syvyyksissä oikein tapahtuu. Onko tämä rikostutkinta vai Itämeren suurin PR-tempaus? Ehkä Nato vain haluaa muistuttaa kaikille, että he ovat täällä, valmiina toimintaan, jos joku edes harkitsee kaapeleiden nykimistä.
Itämeren merenalaiset yhteydet ovat kuin maailmanlaajuisen draaman heikko hermo: yksi väärä liike, ja kaikki räjähtää. Tämänkertainen kaapelivaurio muistuttaa viime vuoden Suomen ja Viron välistä mystistä kaapelitapausta, jossa sormet osoittivat Venäjää. Ja miksipä eivät? Venäjä on Itämeren geopoliittisessa pelissä se kaveri, joka aina saapuu juhliin myöhässä ja ottaa liikaa tilaa tanssilattialla.
Nyt Latvian ja Ruotsin välinen tapaus on herättänyt samankaltaisia kysymyksiä. Oliko tämä vahinko vai osa suurempaa suunnitelmaa? Ehkä joku Moskovassa kyllästyi hitaaseen internettiin ja päätti testata Itämeren kaapeleiden kestävyyttä.
Latvian pääministeri Evika Silina ja Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson ovat hypänneet asiaan kuin huippujännittävään dekkariin. Yhteistyötä tehdään tiiviisti, ja Nato on valmis lähettämään lisää aluksia ja lentokoneita tutkimaan tapausta. Samaan aikaan Suomen pääministeri Petteri Orpo muistuttaa meitä kaikkia siitä, että Itämeren infrastruktuuria pitää suojella. Kiitos, Petteri. Olemme täysin samaa mieltä, mutta ehkä tarvitsisimme vähän konkreettisempia ratkaisuja kuin LinkedIn-tyylisiä inspiroivia päivityksiä.
Itämeren kaapeli on kuin geopoliittinen hermorata, jota kaikki haluavat hallita, mutta kukaan ei tiedä miten. Tämä tapaus on jälleen kerran muistutus siitä, kuinka haavoittuvaisia elintärkeät yhteydet ovat – ja kuinka helposti ne voidaan rikkoa. Mutta mikä on tarinan opetus? Älä koskaan aliarvioi kaapeleita – ne eivät ole vain teknologiaa, vaan nykypäivän geopoliittisen draaman näyttämö.
Loppujen lopuksi tämä ei ole vain tarina rikkinäisestä kaapelista. Tämä on saaga siitä, kuinka Itämeri on yhä maailman suurin vedenalainen näyttämö, jossa kaikki haluavat olla pääosassa. Ja juuri nyt näyttää siltä, että tämä kaapeli on ansainnut Oscarin parhaasta draamasta.
Lisää kommentti
Kommentit