UNELMAT, JOTKA JÄIVÄT TOTEUTTAMATTA

Kuvittele tämä: olet vanhana kiikkustuolissa, katsot elämääsi taaksepäin ja näet sen tyhjinä riveinä – rivit, joihin unelmasi olisi voinut kirjoittaa tarinan. Jokainen toteutumaton unelma on kuin särkynyt peili; ne ovat olleet olemassa, mutta sinä päätit jättää katsomatta niihin.

Miksi? Miksi unelmat jäävät? Miksi tyydymme haaveilemaan niiden toteuttamisesta vain mielessämme? Syy on yksinkertainen: se vaatii enemmän kuin pelkkää ajattelua. Se vaatii rohkeutta katsoa peiliin ja sanoa: "Minä yritän." Mutta useimmat meistä jättävät sen tekemättä.

Unelmat eivät kuole, koska ne ovat mahdottomia. Ne kuolevat, koska me hautaamme ne tekosyiden alle. "Ei minulla ole aikaa." "En ole tarpeeksi hyvä." "Entä jos mokaan?"

Kuulostaa tutulta? Tottakai kuulostaa, koska me kaikki olemme mestareita tekosyiden keksimisessä. Ihminen pystyy rakentamaan täydellisen valheellisen vankilan, jossa hän istuu ja katsoo, kuinka elämä valuu sormien läpi.

Elämä ei odota. Päivät juoksevat eteenpäin kuin maratoonari, joka ei vilkaisekaan taakseen. Jokainen menetetty hetki on menetetty mahdollisuus. Ja silti me seisomme paikoillamme, aivan kuin maailma pysähtyisi meidän odottaessamme sitä maagista "täydellistä hetkeä".

Totta kai unelmat ovat vaikeita. Tietenkin ne vaativat työtä, uhrauksia ja epäonnistumisia. Tiedätkö miksi? Koska helppo ei ole koskaan muuttanut maailmaa. Jos unelmasi ei pelottaisi sinua, se ei olisi unelma – se olisi pelkkä tehtävälistan kohta, jonka voisi ruksia pois yhtä helposti kuin roskapussin viemisen.

Mutta unelmat eivät ole roskapusseja. Ne ovat osa sinua, ne ovat syvällä sisimmässäsi olevia salaisuuksia, jotka odottavat päivänvaloa. Jokainen päivä, jolloin jätät ne toteuttamatta, on päivä, jolloin kerrot itsellesi, ettet ansaitse parempaa.

• Unelmat ovat kuin siemeniä: jos et kastele niitä, ne kuolevat. Ja hei, jos olet liian laiska kastelukannun hakemiseen, et ansaitse metsää.
• Ne ovat kuin rakkauskirjeitä: jos et koskaan kirjoita niitä, kukaan ei tiedä, mitä sydämesi olisi halunnut sanoa.

Tässä on totuus: sinulla ei ole aikaa odottaa. Jokainen hetki, jolloin mietit "entä jos," on hetki, jolloin elämä sanoo "hyvästi." Mutta tiedätkö mitä? Niin kauan kuin hengität, voit vielä kokeilla.

Unelmat eivät kuole, ellet anna niiden kuolla. Sinä olet se, joka voi kaivaa ne ylös ja antaa niille elämän. Sinä olet se, joka voi kirjoittaa tarinasi loppuun, ja sen loppu voi olla mahtava – mutta vain jos sinä otat kynän käteesi.

Ja jos pelkäät epäonnistumista? Se on hyvä merkki. Se tarkoittaa, että välität. Epäonnistuminen ei ole kuolema – se on vain askel kohti jotain suurempaa. On paljon pahempaa jäädä paikoilleen ja katsoa, kun elämä tapahtuu muille.

Älä jää sinne kiikkustuoliin katumaan. Älä anna elämän olla "mitä jos" -tarina. Sinä voit aloittaa nyt. Juuri tänään. Juuri tällä hetkellä.

Koska elämä ei ole puoliksi luettu kirja. Se on sinun kirjasi, ja sinä päätät, miten se päättyy. Nouse ylös, ota kynä käteesi, ja kirjoita se tarina, josta olet aina unelmoinut.

Ja jos epäonnistut? Ainakin voit sanoa, että yritit. Ja yritit niin helvetin kovaa, että elämä itse joutui hetkeksi pysähtymään ja katsomaan, kun sinä teit mahdottomasta mahdollista.